Taidenäyttelyt 2021

Tältä sivulta löydät tiedot Taidekeskus Järvilinnassa vuonna 2021 esillä olleista taidenäyttelyistä.
Ensimmäisenä sivulla on vuoden päänäyttely: Kesänäyttely.
Muut näyttelyt on listattu aikajärjestyksessä uusimmasta myöhäisempään.

---

”Työryhmämme on seurannut taidetta ammattimaisesti kauan: Siksi olemme kutsuneet mukaan taiteilijoita, jotka vuosien myötä ovat yhä uudestaan herättäneet kiinnostuksemme. Jokaisella taiteilijalla on oma ominaislaatunsa ja he ovat kypsyttäneet tekemistään ja uudistuneet koko ajan. Se on kiehtovaa! Maailma on syvässä murroksessa, emme tiedä minne olemme menossa. Tuo epätietoisuuden tila on tutumpaa taiteilijoille, heille se toimi usein katalysaattorina joko uudistua tai sukeltaa syvemmälle.

Taiteessa meitä viehättää myös uudenlainen käsitys kauneudesta. Perinteisen kauneuskäsityksen sijalle on noussut lempeä huumori ja tietty armollisuus itseä ja muita kohtaan. Taide on viestintää, pyrkimystä kommunikoida visuaalisin keinoin. Sillä on mahdollisuus siis joko kuiskata tai huutaa, ottaa kantaa ja kellua. Taiteen tekijöiden kenttä ja välineet laajenevat koko ajan: Huomasimme hieman yllättäen, että taiteilijavalinnoissamme painottui juuri kolmiulotteisuus ja materiaalisuus, myös maalausten kohdalla!”

• 

• 

• 

---

”Elän luonnossa, Keski-Suomessa, Muuratjärven rannalla jo v. 2018. 

Luonto antaa edelleen inspiraatiot töilleni. Piirrän ne aina ensin  paperille, omannäköiseksi.

35 vuotta Ranskassa, joista 11 vuotta Pariisissa Louis Feraud -Haute Couture-talossa suunnittelijana, ovat antaneet suomalaisuudelleni kuitenkin paljon ranskalaisia vaikutteita.

Käteni luovat savesta jo vuodesta 2007  haluamani muodot, pinnat, kuviot, brodeeraukset, reliefit, usein kangasmaiset efektit. Värit ja sävyt  ja niiden yhdistely ovat minulle töissäni tärkeätä.  Samoin omien lasitteiden luominen. Oksiidit, fritti, kaoliini, bentoniitti, maasälpä, liitu ja muut maan alkuaineet oikein yhdistettynä, antavat monien testipalojeni avulla, haluamani värisävyt.

Lopullisen tuloksen antaa kuitenkin itse Rakupoltto; 
Tuli ja sen lämpötila, ilman lämpötila, -kosteus, puunlaatu sahanpurussa, hapen pelkistyminen, savu, vesi, KAIKKIEN NÄIDEN LUONNON  elementtien kanssa YHDESSÄ syntyy  TAIDETYÖNI  lopputulos,  aina yhtä yllätyksellinen. YHDESSÄ ON PAREMPI. EPÄTÄYDELLISEN KAUNISTA  ja aina UNIIKKIA  – sitä on RAKU-keramiikkani.”

---

”Punainen varjo kertoo värjärin mielestä nähdä kaikki värikkäänä. 

Vuosi 2022 on minulle juhlavuosi, sillä silloin tulee täyteen 30 vuotta batiikin parissa. Batiikki on nimenomaan kankaiden kuviointia ja värjäämistä, mutta minulle batikin löytäminen muiden tekniikkakokeiluiden jälkeen yhdisti myös tekstiilin ja kuvakerronnan.

Vuosien ja vuosikymmenten varrelta olisi helppo nostaa huippuhetkiksi matkat batikin alkulähteille Indonesia Jaavalle sekä Länsi-Afrikan Beninin ja Ghanaan, mutta toisaalta huippua on ollut ihan kotoinen työskentely. Oman tekniikan hiomisessa ja luovuuden yhdistämisessä vuodet tuntuvat nopeasti menneiltä ja mikä parasta, en vieläkään tunne, että olisin kokenut kaiken batikista!

Työskentelen Konnevedellä Särkisalon vanhalla koululla, joka toimii kesäisin myös kurssitilana. Koen, että minulla on annettavaa batikista kiinnostuneille kurssien merkeissä. Meitä batiikkitaiteilijoita on Suomessa tällä hetkellä kymmenkunta.”

---

”2 huonetta + kuolema on syntynyt pääosin omakohtaisista tunnetiloista.

Olen tehnyt mosaiikkia yksin kotona, huoneessa jossa tunteet ja ajatukset ovat saaneet kasvot ja muotonsa mosaiikista. Toinen huone on päässäni ja sisälläni, huone, jossa elän mielikuvitukseni kautta.

Näyttelyn teoksissa näkyy pelkoja ja ahdistusta – mutta myös toivoa ja vahvuutta. Osin ne kuvaavat vuoden aikana esiintyneitä tuntemuksia ja ajatuksia suoraan, osa on vähemmän henkilökohtaisia symbolisia kuvauksia. Kuolema on teoksena vain mieleen tullut synkän kaunis hahmo, mutta se nousi vahvuudessaan itselleni tärkeäksi työksi, ja tavallaan kuvaakin hyvin kaikkein raskaimpia ajatuksia.

Järvilinnassa 2 huonetta + kuolema saa ympärilleen konkreettiset seinät.

Näyttelyn töissä on käytetty suurelta osin kierrätysmateriaaleja, rikkinäisiä ja parittomia astioita, koruja, nappeja, solkia, verhoilunauloja ym., mutta myös itsetekemiäni keramiikkaosia, tiffanylasia, mosaiikkihelmiä ja -paloja.”

---

Suhde metsiin ja koko luontoon kertoo myös ihmisen suhteesta itseensä. Olemme miljoonien vuosien evoluution mittaan kehittyneet ja muokkautuneet lajina yhdessä kaikkien muiden lajien, puiden, kasvien, eläinten ja mikrobien kanssa. Syväekologia ja ekopsykologia yhdistävät ihmisen psyyken vuorovaikutussuhteeseen niiden kanssa. Ne herättävät myös kysymyksen, mitä olemme nyt tekemässä luonnolle ja samalla itsellemme?

Sydänjuuria myöten -näyttely pohjautuu kuvataiteilija Sade Hiidenkarin samannimiseen taiteen maisterin opinnäytetyöhön Aalto-yliopistossa 2018. Sen taustalla on myös vuosikymmenien toiminta kuvataiteilijana, ja ympäristön puolustajana.

”Vaikka lähtökohta oli hyvin yleinen ja teoreettinenkin, tästä näyttelystä tulikin hyvin henkilökohtainen. Se kuvaa omaa turhautumistani, voimattomuuden ja riittämättömyyden tunteita, metsäkadon ja lajien häviämisen aiheuttamaa surua ja ikävää. Uskon, että jaan nämä kokemukset todella monien kanssa. Metsien avohakkuita on perusteltu pseudotieteellä ja suoranaisilla valheilla. Avohakkuista ja ’viljelymetsä-know howsta’ ovat loppujen lopuksi hyötyneet yhä harvemmat, lähinnä metsäteollisuuden suursijoittajat. Pienmetsänomistajien talouden, metsien lajien monimuotoisuuden, hiilinielujen ja mm. metsien monipuolisen käytön ja matkailun kannalta avohakkuut ovat olleet äärimmäisen huono käytäntö. Taloudellisesti paljon kannattavampi vaihtoehto olisivat olleet perinteiset poimintahakkuut ja jatkuva kasvatus.

Omistan näyttelyn emeritusprofessori Erkki Lähteelle sekä hänen tutkijakollegoilleen, jotka vuosikymmenien ajan ovat puolustaneet metsien luonnonmukaisia hoitotapoja. Omistan näyttelyn myös niille tuhansille vanhoille isännille, jotka kieltäytyivät avohakkuista, ja joita kymmenien vuosien aikana ns. metsäkäräjillä tuomittiin omien metsiensä hävittämisestä.

Haluan kuitenkin välittää toivoa ja luottamusta metsäluonnon omaan uusiutumiskykyyn ja elämänvoimaan. Erkki Lähteen sanoin: Metsä kasvaa aivan itsestään. Samoin ihmisluonnossa on kyky uudistua ja aina uudestaan aloittaa uusi kasvu.”

---

Mosaiikkitaiteilija Ville Markkasen taidenäyttely Taidekeskus Järvilinnassa.

Ville Markkanen on mosaiikkiartesaani ja -taiteilija. Hän käyttää töissään kaakeli- ja lasimosaiikkia, jotka ovat osa rakennustyömailta jääneitä materiaaleja. Myös rikkinäisistä saa materiaalia mosaiikkityöhön.

Ville Markkanen myös suunnittelee ja valmistaa tilaustöinä esimerkiksi huonekaluja, joihin on yhdistetty mosaiikkitaidetta.
”Minulla on hyvin tarkka värisilmä ja pystyn improvisoimaan mosaiikkia taiteeksi.”

---

Taidekeskus Järvilinnan Linnasalissa on esillä turkulaisen kuvataiteilijan Raimo Mattssonin akryylimaalauksia. Raimo Mattsson kertoo itsestään ja taiteestaan:

”Olen lähtöisin Eckeröstä Ahvenanmaalla, mutta olen asunut ja työskennellyt 80-luvulta lähtien kuvataiteilijana ja opettajana Turussa. Alkuperäni kalastajan poikana Ahvenanmaalla ja se, että olen kasvanut maaseudulla, on vääjäämättä vaikuttanut taiteellisen ilmaisuni. Toivon, että maalaukseni välittävät runollista rauhaa, sisäistä tasapainoa, harmoniaa. Toivon myös, että taiteeni on progressiivinen siinä mielessä, että se ei vain esitä kysymyksiä, vaan että jokaisella kysymyksellä itsessään on vastaus. Taiteessani haluan ottaa askeleen ulos, astua veneestä ja uskoa siihen, että vesi kantaa. Se on päätöksen ja rohkeuden hetki. Rohkeus tutustuttaa meidät tuntemattomaan, se tekee muukalaisesta ystävän ja vangista vapaan. Visuaalisesti hiljainen taide ei koskaan ole sanaton. Hiljaisuudessa luodaan maailmoja jotka kaivautuvat syvälle sinne mistä usko ja toivo versoaa. Taiteen lähtökohta pitäisi olla, että kaikki on olemassa, taidetta ei voi rajata. Taide koostuu hetkistä, ratkaisevista puolinuoteista tai tuskin kuultavista lauseista. Taide on hiljainen, lyhyt, merkityksetön huokaus ja vivahde. Se on kommentti ja tauko sanojen välillä, joita kukaan ei huomaa, mutta joka pitää ratkaisevalla tavalla kaiken yhdessä. Hiljaisuudessa löytyy se lyhyt hetki, joka tekee sen ratkaisevan eron.”

---

Turkulaisen kuvataiteilija-piirtäjä-maalari Eliisa Määttälän maalauksia ja piirroksia esillä Taidekeskus Järvilinnan Järvisalissa. Taiteilijan lähtökohta tekemiselle on erilaiset ihmiselämän ilmiöt, joita voi käsitellä taiteen keinoin, parantaen maailmaa. Sitä kuvastaa myös näyttelyn nimi ”Kaikki pääsivät kuvaan”.

Eliisa Määttälän töissä yhdistyvät erilaiset tekniikat, sarjakuvamaiset aiheet sekä kierrätetyt materiaalit. Erilaisten tekniikoiden, materiaalien ja asioiden sekoittaminen antaa hauskuutta ja jännitettä työskentelyyn.

Näyttelyssä on myös Juurihoito niminen,  23 – osainen installaatio. Teoksen sanoma on yksinäisyys. Taiteilija on piirtänyt ikiaikaisia  mielikuvitus ystäviään puulle ja ne on kehystetty yksittäisiin vanhoihin kehyksiin.

”Taide on jokapäiväinen leipämme. Taiteeni on asioiden ja materiaalien löytämistä. Havainnointia kaikesta.”

---

Mirja kutsuu sinut satumaisemaan, unenomaisille kukkaniityille,  pukeutumaan hempeimpään tai hassuimpaan asuusi – hullunkurista hattua unohtamatta! Mukaasi voit ottaa parhaan ystäväsi, kiiltokuvakirjasi, pehmolelusi, rakkaimmat lemmikkisi ja suloisimmat muistosi. Ehkä myös hiukan suklaata. Vaahtokarkitkin käyvät. Kutsuilla juhlitaan kaikkea naisessa elävää, hentoa ja juuri kukkaan puhjennutta, kypsyydessään kuumana hehkuvaa ja rauhallisesti lepoon asettuvaa.

Pujahdamme rennosti sisäiseen puutarhaan, missä nostam me maljan mansikkamehulla ja mutustelemme yhdessä pupun kanssa porkkanaa. Mikään ei pelota, mikään ei ahdista eikä huomisesta ole huolen häivää. Näilläkin kutsuilla ruusuilla on myös piikkinsä, mutta ne eivät lainkaan vähennä kukintojen kauneutta. Afganistanin tilanteen kärjistymisen vuoksi Mirja halusi ottaa Huivisarjansa (6 kpl) kasvottomat musliminaiset mukaan Puutarhakutsuille, jossa heitä hoidetaan ja ravitaan, otetaan osaksi puutarhan runsautta. Siispä Mirja toivottaa lämpimästi: Nautinnollisia puutarhakutsuja!

Mirja on taideyrittäjä, kuvittaja, graafinen suunnittelija ja taiteilija, jolla on pitkä näyttelyhistoria kotimaassa, mutta viimeisinä vuosina myös ulkomailla. Mirja on yhdistänyt jo parikymmentä vuotta uutta ja vanhaa tekniikkaa. Teokset prosessoituvat digitaalisiksi kerroksellisiksi kollaaseiksi, joissa materiaaleina ovat hänen valokuvansa ja päivittäin käsin tuotettu piirretty ja maalattu aineisto. Hänellä on myös sivu Saatchin kansainvälisessä nettitaidekaupassa, missä on tällä hetkellä toista tuhatta teosta eri kokoelmissa. Kaikista teoksista on saatavilla viisi vedosta.

---

Linnasalissa on esillä Kristian Venäläisen vaikuttava kokonaisuus ihmisenkaltaisia veistoksia, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan. Veistokset ovat kookkaita, ihmisen kokoisia, ja niissä on yhdistetty eri materiaaleja, kuten keramiikkaa, puuta ja pronssia. Materiaalien pintojen elävöittämisessä on hyödynnetty erilaisia pinnankäsittelytekniikoita näyttävyyden lisäämiseksi.
Näyttelyssä on lisäksi muutamia pienempiä keramiikkaveistoksia.

---

Grafiikkaa, maalauksia ja piirroksia Kauko Sorjosen säätiölle kuuluvasta Keski-Suomen sairaanhotopiirin kokoelmasta.

---

Näyttelyni kuvaa sielun matkaa epäolennaisesta olennaiseen,
valheesta totuuteen,
erillisyydestä ykseyteen,
pimeydestä valoon.

Muutun läpi elämän.
Annan kaiken valheellisen sulaa pois.
Kuoriudun paljaaksi ilman tarvetta suojautua.
Paljastan todellisen itseni myös itselleni.
Katson itseäni silmiin.

---

Ihmisen pitää kasvaa itsekseen yhä uudelleen eri elämänvaiheissa, sovittaa oma olemisensa sekä yhteiskunnan että omien odotustensa asettamiin raameihin. Nykyisin myös luonto sanelee yhä tiukempia ehtoja sille, miten voimme elämäämme elää. Kaikkea ei voi olla aina vain enemmän: kauneutta, menestystä, omaisuutta. On opittava pysähtymään itsensä äärelle.

Kasvustoja on neljäntoista keskisuomalaisen valokuvataiteilijan yhteisnäyttely, joka käsittelee kasvamista, kasvukipuja ja kasvamisen riemua sekä ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä.

---

Dokumentaarisia maalauksia ajasta, paikasta ja hetkestä.

Mika Pekkanen tallentaa taiteessaan todellista ympäristöä; kaupunkikuvia, maaseutumiljöitä, ihmisiä työssään, kotonaan ja harrastusten parissa. Elämä on kuin elokuva ja hän poimii sieltä pieniä hetkiä teoksiinsa pyrkien dokumentoimaan aiheita laajasti. 

Pekkasen maalauksia ovat mm: Yliopiston Sinfonia Orkesteri, Valtuusto kokous, Ihmiset Ehtoollisella, Kitaristi kirkossa, Oodi kirjasto, Nurmoila Aunus sekä Kirittäret pesäpallo-ottelussa. Tilaustöitä on valmistunut mm. Tietotaito-koulutuksen hoitotilanteista Keski-Suomen keskussairaalassa, golffaajista Sippulanniemessä sekä tehdasmiljööstä Varkaudessa.

Mika Pekkanen käyttää herkkiä taivaan ja veden sävyjä, myös vihreän eri nyanssit ovat laajasti läsnä. Toisinaan hän hulluttelee ja silloin syntyy värikkäitä mielikuvamaalauksia. Teoksissaan Pekkanen haluaa tuoda esiin myönteisiä näkymiä ja jättää katsojalle uutta pohdittavaa.

---

Grafiikkaa, maalauksia ja piirroksia Kauko Sorjosen säätiölle kuuluvasta Keski-Suomen sairaanhotopiirin kokoelmasta.

---

Grafiikkaa, maalauksia ja piirroksia Kauko Sorjosen säätiölle kuuluvasta Keski-Suomen sairaanhotopiirin kokoelmasta.

---

Grafiikkaa, maalauksia ja piirroksia Kauko Sorjosen säätiölle kuuluvasta Keski-Suomen sairaanhotopiirin kokoelmasta.

---

Välitila on olotila, joka ilmentää tunnetta, missä siirtymä aiemmasta kohti uutta, etsii omaa tietänsä. Taiteilijana koen ajanjaksoja, missä teos teokselta kulku on hidasta prosessointia, odotuksen tunnetta.  On vain luotettava siihen että ovi avautuu uuteen, jonakin päivänä. Näyttelyn teokset ovat kooste eri vuosilta tähän tilaan, tässä hetkessä.

---

Äänekoskella 1949 syntynyt maalari Mikko Salmelin on maalannut öljyväriteoksia lähes neljäkymmentä vuotta. Näistä hän on ammatillisesti maalannut parikymmentä. Maalaukset syntyvät lähes täysin palettiveitsellä ja ohentamattomin värein. Salmelinin mieliaiheita ovat luonto, ihmiset ja eläimet. Tällä hetkellä muotokuvat ovat erityisen kiinnostuksen kohteena. Teokset ovat realistisia, mutta taulujen aiheet ovat humoristisia ja maanläheisiä. Usein ne kuvaavat ihmisiä työssään mielenkiintoisissa asennoissa ja keskittyneenä omiin askareisiinsa.

---

Pieni vaellus on ammattikuvataiteilijoiden ryhmä, joka on perustettu vuonna 2011 Jyväskylässä. Ryhmällä on ollut useita näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Jokainen näyttely on pieni vaellus uuteen paikkaan – siitä ryhmän nimi. Ryhmän näyttelyt ovat olleet Jyväskylässä vuosina 2011 ja 2012 Galleria Patinassa, 2011 Kunstikooli Galleriissa Haapsalussa, Virossa ja 2012 F.M. Dostojevskin museossa Pietarissa, Venäjällä. 2015 ryhmä esiintyi Galleria ATRIUMissa, Prahassa, Tsekin tasavallassa sekä Mäntän Honkahovissa, ja 2018 Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä.

Ryhmän koostumus on hieman vaihdellut eri matkoilla. Järvilinnan näyttelyssä mukana ovat Pertti Karjalainen, Minja Revonkorpi, Sonja Vectomov ja Auli Halttunen. Taiteilijat kulkevat rinnakkain, käyden keskusteluja, kukin omaa työtään tehden, lopulta kohdaten teoksineen näyttelyssä, jatkaakseen taas kukin omia polkujaan eteenpäin. Näyttelyssä on esillä valokuvina ja aiemmissa näyttelyissä olleiden teosten myötä kurkistus vaelluksemme vaiheisiin, mutta pääpaino on uusissa, tätä näyttelyä varten tehdyissä teoksissa. Jokainen on kirjoittanut omasta tekemisestään:

Auli Halttunen: Olen maalarina koloristi ja maalaan etupäässä akryyli- ja öljyväreillä. Tässä näyttelyssä minulla on kaksi uutta suurikokoista maalausta, joiden rinnalle olen tuonut vanhempaa tuotantoani. Uusimmissa maalauksissani Väriavaruus ja Väritaivas, lähtökohtana olivat väri, muoto ja pyrkimys abstraktiin tyylisuuntaan. Teoksissa löytyy värien harmoniaa ja disharmoniaa. Niiden avulla tulkitsen tunnetilaa; iloisuutta ja kiitollisuutta vaikeuksienkin keskellä. Värin ohella muoto on minulle tärkeää. Siksi olen viehtynyt sahaamaan puuta muotoon ja esimerkiksi pingottamaan sille kankaani.

Pertti Karjalainen: Näyttelyteokseni koostuu kahdesta eri osiosta. Ensimmäinen on maalaussarja vuodelta 2021. Lisäksi siinä on mukana arkisia valokuvaotoksia ja eri matkoilla ottamiani valokuvia muokattuna. Toinen osio on erillinen UV-valo-tilakokonaisuus. Tähän Pieni Vaellus -ryhmän juhlanäyttelykokonaisuuteen olen kerännyt materiaaleja ja aineistoa useilta vuosilta useilta matkoiltani, jotka ovat suuntautuneet Venäjän eri alueille Pihkovasta Jamalin ja Taimyrin niemimaalle. Olen myös tehnyt kymmenen vuoden sisällä matkoja syntymäkaupunkiini Rovaniemelle, ja äitini kuoleman jälkeen jättänyt hyvästejä osalle elämäni historiaa.

Minja Revonkorpi: Yhteys luontoon on vahvistunut kuluneena vuonna. Olen saanut kasvihuoneen, kulkenut metsässä, tutustunut useisiin luontopolkuihin kotikaupungissani. Vihreys on tullut myös maalauksiini, mutta en kuvaa realistisia näkymiä vaan sisäistä tunnetta kaiken yhteydestä. Matkat ovat viime aikoina olosuhteiden pakosta olleet lyhyitä ja lähellä kotia, mutta se on tuntunut loppujen lopuksi rauhoittavalta. Mikä tahansa matka on tavallaan matka itseen, samoin kuin jokaisessa teoksessa on palanen taiteilijan sisintä. Maalausteni naishahmot eivät kuitenkaan ole omakuvia, vaan näen ne yleistettävinä hahmoina.

Sonja Vectomov: Näyttelyn uusimat työt ovat keramiikkaveistoksia. Rakastan sormien alla pehmeästi taipuvaa kosteaa savea. Se tottelee nopeasti sormieni käskyä ja muotoutuu halumaani muotoon. Ihminen ja hänen tunnetilansa ovat ajankohtaisia ja minulle tärkeitä teemoja. Monet savityöt muuntuvat pronssiveistoksiksi. Pronssi on rakas materiaali, mutta nykyään kokeilen myös muita materiaaleja ja niiden yhdistelmiä. Töissä käsittelen ihmisenä olemista ja sen suhtautumista itseensä ja toisiin ja sitä kautta ympäristöön ja luontoon. Ihminen ja luonto ovat minulle tyypillisiä aiheita. Useimmat pronssityöt ovat lintuaiheisia. Seuraan lintujen elämää, niiden käytöstä, liikkeittä ja luonteita. Veistoksina ne saavat uusia muotoja ja merkityksiä.

---

Kuvanveistäjä Iker Laskibar tutkii tässä näyttelyssä puu-, rauta- ja paperiveistosten avulla erilaisia näkökohtia, joihin ihminen osallistuu koko elämän ajan. Näitä näkökohtia ovat esimerkiksi suhtautuminen muihin, epävarmuus, toiveet, suhde yhteiskuntaan, rakkaus ja kuolema.

---

Vuonna 2018 taidemaalari Väinö Rusanentäytti 90-vuotta ja hänen juhlanäyttelynsä oli esillä Galleria Beckerissä Jyväskylässä. Avajaispuheessa hän totesi, että hänestä tuntuu siltä, että se paras maalaus on vielä tekemättä. Parhaan maalauksen metsästys pakottaa hänet työhuoneeseen niin monena päivänä viikossa kuin suinkin mahdollista. Ura taiteilijana on kestänyt jo yli 60 vuotta. Järvilinnan näyttely esittelee Rusasen taidetta vuosikymmenien ajalta.

Näyttelyn nimi ”Minun maisemani” ilmaisee, että pääosassa ovat maisemamaalaukset, joista taiteilija myös parhaiten tunnetaan. Sen sijaan harva enää muistaa Rusasen maalaamia muotokuvia, joita on näyttelyssä myös esillä.
Rusasen maisemamaalaukset voi jakaa kahteen osaan: Saarijärven ja Sortavalan maisemiin. Maisemamaalausten syntyjärjestys on taiteilijan elämänkertaan nähden käänteinen, mutta siihen on ymmärrettävä selitys. Rusasen perhe lähti evakkoon Sortavalan maalaiskunnasta ja sai maata uudelle kodille Saarijärven Summassaaresta. Kun Väinö Rusanen valmistui taidemaalariksi Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1961, hän jatkoi maanviljelystä ja karjanhoitoa perimällään tilalla. Siinä sivussa hän maalasi.

Vuosien ahkeran maalaamisen jälkeen Väinö Rusanen oli jo sitä mieltä, että Saarijärven maisemat alkaa olla maalattu. Kuin tilauksesta Neuvostoliitto oli murtumassa ja perestroikan myötä rajat Venäjälle avattiin. Persoonaltaan valppaana ja rohkeana Väinö Rusanen oli tuota pikaa lapsuutensa Sortavalassa. Siellä hän on vuosien aikana maalannut enimmäkseen kylänäkymiä ja silloin tällöin kohteena on ollut myös puhdas maisema. Sortavalassa syntyneiden maalausten merkitys on paitsi niiden taiteellisessa laadussa myös evakkotaiteilijan halussa hahmottaa niiden kautta identiteettinsä juuria. Kun pitkän ja vaiherikkaan elämän kokenut Väinö palaa Sortavalaan, Pikku-Väinö tulee häntä vastaan. Maalaaminen on siksi myös muistin kirkastamista.

---

Siivekkäät
eväkäät
hyväkkäät

kuusijalkaiset jatkavat tanssia
elossaolemisen ilossa

aurinkojen katveessa
kaivojen kupeella
vesien vierellä

olen not olen
korennot kumartavat
kuin kuninkaalle
tanssi soljuu vuorten solissa

kaupungin varjoissa
kauriit kääntyvät piirissä

---

Grafiikkaa, maalauksia ja piirroksia Kauko Sorjosen säätiölle kuuluvasta Keski-Suomen sairaanhotopiirin kokoelmasta.

---

Grafiikkaa, maalauksia ja piirroksia Kauko Sorjosen säätiölle kuuluvasta Keski-Suomen sairaanhotopiirin kokoelmasta.

---

Grafiikkaa, maalauksia ja piirroksia Kauko Sorjosen säätiölle kuuluvasta Keski-Suomen sairaanhotopiirin kokoelmasta.

---