Menneet näyttelyt 2022

Tältä sivulta löydät tiedot Taidekeskus Järvilinnassa vuonna 2022 järjestetyistä näyttelyistä.

Maalauksia Kauko Sorjosen säätiölle kuuluvasta Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kokoelmasta

Kahvilagalleria, Vihreä kamari, Kulmakamari

Taidekeskus Järvilinnassa on esillä taidetta Kauko Sorjosen hankkimasta sadan teoksen kokoelmasta, joka kuului aikaisemmin Keski-Suomen sairaanhoitopiirille. Taidekeskus Järvilinnan kolmessa eri salissa voit nähdä maalauksia ja grafiikkaa useilta eri taiteilijoilta vuosikymmenienkin takaa.

”Abstraktioita” Kahvilagalleriassa. Näyttelyn taiteilijat: Urpu Ilasmaa Maija Kumpulainen-Sokka, Reino Hietanen

”Suomalaista elämää” Vihreässä kamarissa. Näyttelyn taiteilijat: Urho Meronen, Armas Mejonen, Jalmari Ruokokoski, Oskari Räisänen

”Kukkia ja asetelmia” Kulmakamarissa. Näyttelyn taiteilijat: Jalmari Ruokokoski, Urho Lehtinen, J. Jussila, O. Korsakoski, Terttu Järvinen

Pala sielusta – Surun ja toivon kuvia
4.5. – 29.5.2022

Hannele Torniainen

Linnasali

Pala sielusta – näyttelyssä on esillä teoksia, jotka ovat syntyneet omakohtaisessa suruprosessissa vuosien 2016-2022 aikana. Näyttelyssä on esillä maalauksia, esineinstallaatioita ja runoja.

”Luova työskentely on ollut minulle yksi tärkeä selviytymiskeino poikani poismenon jälkeen. Alkuvuosien teokset ovat ekspressiivisiä väripläjäyksiä, mutta viime aikoina teoksiin alkanut ilmestyä tunnistettavia muotoja ja jopa ihmishahmoja. Joku mainitsi joskus, että ekspressiivisyys on korvannut nykytaiteessa taiteellisen puurtamisen ja työnteon. Itselle on vaikea kuvitella, että nämä suuret sisäiset myllerrykset olisivat voineet tulla ulos millään muulla tavalla kuin miten ne nyt ovat tulleet, ekspressiivisesti. Vaikeasta aiheesta huolimatta toivon, että teoksista välittyy myös toivoa, keveyttä ja kauneutta, koska koen, että kuolema on siirtymä toiseen maailmaan, ei kaiken loppu.”

Pojan kuolemaan johtaneet tapahtumat alkoivat urheiluharrastuksen parista, jossa poika joutui kokemaan kaltoinkohtelua aikuisen taholta. Tämä johti mielen särkymiseen, itsetuhoisiin ajatuksiin ja lopulta kuolemaan. Tapauksen johdosta perustettiin Väestöliiton ja urheiluseurojen organisoima urheileville nuorille suunnattu Et ole yksin –kampanja, joka on matalan kynnyksen avunsaanti kanava. Kampanjaa suojelee tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

”Kävin vuoden ajan Väestöliitossa puhumassa tästä asiasta, jotta kukaan ei joutuisi kokemaan samaa kuin poikani ja minä.” https://www.etoleyksin.fi/

Poikansa kuoleman jälkeen Hannele on kouluttautunut taideterapeuttisen ryhmänohjaajaksi ja pitää säännöllisesti ryhmiä kansalaisopistolla sekä sururyhmiä Surunauha ry:n vertaistuki ohjaajana. Viimeiset neljä vuotta hän on toiminut myös Taidekeskus Järvilinnan näyttelykoordinaattorina.

Kuva: Pala sielusta

Valo meissä
4.5. – 29.5.2022

Pauliina Lapio

Linnasali

Valo meissä –näyttely käy läpi henkilökohtaista paranemisprosessia luontokuvien, valon ja tekstien kautta. Kuvissa näkyy tarkkaileva ote luontoon ja kuvattaviin kohteisiin sekä pysähtyneiden hetkien kauneutta ja valoa. Tekstit kertovat vaikeista aiheista: surusta, häpeästä, vihasta, yksinäisyydestä ja traumaattisista kokemuksista; kuitenkin pukien ne kauniiksi ja toivoa tuoviksi ajatuksiksi ymmärrystä antaen. Näyttely on samalla kunnianosoitus luonnolle ja sen kauneudelle sekä ihmisen kyvylle löytää paranemisen elementit taiteen ja luonnon kautta. Mukana on teoksia vuosilta 2011–2021. Osa kuvista sijoittuu Laukaan Tarvaalaan ja Lievestuoreelle, joka on Pauliinan syntymäkoti. 

Pauliinan näyttely on kiertonäyttely, joka oli ensimmäistä kertaa esillä Helsingissä syyskuussa 2021 ja sen jälkeen Jyväskylässä helmi-maaliskuussa 2022. Seuraavan kerran näyttely tule Järvilinnaan Laukaaseen – paluu lapsuuden maisemiin.

Päiväkirja
4.5. – 29.5.2022

Pertti Karjalainen

Vaahterasali, Tammisali

Olen työstänyt useamman vuoden ajan teossarjaa, missä lähtökohtana on ollut työskentelyni eri vuosina Venäjän eri alueilla, Jäämereltä Keski-Venäjälle ja Pihkovan seudulle. Tänä vuonna oli tarkoitus jatkaa yhteistyötä vanhojen kumppaneiden ja uusien tahojen kanssa, joista kaksi olisi ollut suunnattuna Mustanmeren rannikkokaupunkeihin. Kaikki yhteistyö loppui kuin seinään 24.2. Venäjän hyökätessä Ukrainaan.

Päiväkirjateokset olen pääosin työstänyt Pietarissa kahdessa residenssijaksossa 2016-17. Teokset ovat sekatekniikkatöitä ja niissä on materiaaleja aiempien vuosien työskentelystäni eri kohteissa. Teos-sarjat ovat Päiväkirja I ja II. 

Kyseiset näyttelyteokset tuon nyt Järvilinnaan, koska jäähyväiset kohdistuvat teosten välityksellä Venäjälle ja viimeisten näyttelyiden osalta Järvilinnaan.

Kuva: Päiväkirja II

Vastarannat
4.5. – 29.5.2022

Marianne Laiti

Järvisali

”Maalaan itse tekemilläni kuivapastelliliiduilla paperille. Liidut ovat erittäin hyvälaatuiset ja niiden rautaoksidipitoinen värimaailma on pehmeä, mutta intensiivinen. Näihin liituihin yhdistän myös Rembrandt-taiteilijapastelleja rinnastaen näin kaksi erilaista värimaailmaa. Rakastan paperin karkeutta ja sitä, ettei työn ja minun välissä ole mitään. Pastellien kanssa piirtäminen yhdistyy luontevasti maalaamiseen, sillä viivan herkkyys ja väri ovat molemmat oleellisia.

Maisema-aihe on laajentanut psykologisen kiinnostukseni kokonaisvaltaisemmaksi ajatteluksi. Ihminen on töissäni läsnä epäsuorasti jälkinä, merkkeinä ja asumuksenkaltaisina rakenteina. Maisemassa on kerroksia: ajan ja tilan ulottuvuuksia, joissa luonto puhuu. Koen maalaavani tiloja mielelle ja mielikuvitukselle. En halua hallita maisemakokemusta, vaan kuljeksia siinä, ja toivon saman vapauden välittyvän myös katsojalle.”

Marianne Laiti on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän kuuluu Suomen taidemaalariliittoon sekä Tampereen taiteilijaseuraan. Hänen julkisia teoksiaan on mm. Tampereen Vuoreksen kaupunginosassa sekä Scandic Hotel Rosendahlissa. Teoksia on myös mm. Tampereen ja Kemin taidemuseoiden kokoelmissa.

Kuva: Vastarannat

Kuvittelin

Rene van Beers

Myymälägalleria

Rene van Beers on Taidekeskus Järvilinnan vakituinen kesävieras. Hän asuu Hollanissa, mutta sukujuuret ulottuvat äidin puolelta Suomeen, joten Suomi on hänelle toinen tärkeä kotimaa. Rene on kuvittaja, jonka kuvia löytyy monista eli julkaisuista.

Myymälägalleria on alakerrassa, esteetön käynti.

Runoi on kahden taidemaalarin Susanna Marian ja Hannu Anteron yhteisenergian ilmentymä ja samalla heidän taiteilijanimensä, jonka puitteissa he maalaavat yhteiset teoksensa. 

”Maalausprosessimme on hyvin intuitiivinen. Aloitamme täysin vapaasti maalaten, prosessin edetessä maalaus johtaa Runoita eteenpäin ja kunkin maalauksen luonto kirkastuu esiin vähitellen.”

Instagram: @runoi.art
artist@susannamaria.com

Valokuvien lähtökohtana on kansainvälinen kulttuuriperintökohteiden valokuvauskilpailu nimeltään ”Wiki loves monuments”. Suomessa järjestäjinä olivat Museovirasto ja Wikimedia. Kilpailussa kuvataan rakennusten lisäksi esim. vanhoja siltoja ja muita rakennelmia, jotka löytyvät Museoviraston kulttuuriperintökohteiden tai Unescon maailmanperintökohteiden luettelosta. Näyttelyn kuvat ovat ympäri Suomea. Keski-Suomesta kuvissa Yliopiston alueen rakennuksia ja Vaajakosken vanha voimala. Finnfoto on myöntänyt näyttelylle kohdeapurahan.

Teuvo Salmenjoki on voittanut kuvillaan Suomen osakilpailun kahdesti, vuosina 2018 ja 2020. Voittokuvat on myös esillä näyttelyssä. Hänellä on myös ollut vuonna 1981 Keski-Suomen museossa Tourula 80 – niminen yhteisnäyttely purettavaksi tuomitusta asuinalueesta kahden muun kuvaajan kanssa.

Teuvo Salmenjoki
040 8417833
teuvo.salmenjoki@gmail.com

Ulyana Smakova is an artist from Kazakhstan who came to Finland in 2016 and started her artistic career here in Finland.

The main theme of Ulyana Smakova’s paintings is the nature of Finland, which she reflects in abstract and impressionistic landscapes. Smakova paints with oil and watercolors. She is also interested in ceramics and creates unique porcelain palettes and petite clay statues.

Her works can be found in private collections not only in Finland but also in France, Russia, Kazakhstan, and Japan.

“We are used to planning everything in our life. They say that in order to be successful you have to know where you are going and how to get there. However, in real life, it sometimes happens that things don’t go according to plan. Instead of worrying about the plan, it is sometimes good to relax and start observing the flow of things, enjoy the flow instead of trying to turn it back on the rigid plan. This is what creating process teaches me and what I try to reveal in my art”

In this exhibition, she presents a series of landscapes of Järvilinna and its surroundings.

Most of the paintings have been painted since the beginning of 2020, when she moved to the Art Center Järvilinna. “It has been two fruitful years, and I will be very sorry to leave this place if the Art Center eventually ceases to exist.”

The fate of the art center is now uncertain and will depend on the new owner of the property, if a buyer is found in the near future. The buildings and territory of the Art center are put up for sale.

Näyttelyssä on esillä kokoelma ekspressiivisen taideterapian menetelmillä syntyneitä teoksia, joiden tekijöinä on ryhmä alan ammattilaisia, taiteilijoita ja opiskelijoita.

Ekspressiivisen taideterapian menetelmät tuovat sisäiset ajatuksemme ja tunteemme näkyviksi – ulos maailmaan.
Monitaiteisuus – taiteidenvälisyys – kaikkien aistien käyttö, on menetelmän ydintä. Sisäinen tunne tarvitsee hahmon tullakseen ilmaistuksi ja ymmärretyksi. Liike, äänenkäyttö, sana, tanssi, ja usein visuaalisuus on se muoto, jolla saada kontakti näkymättömään, olla dialogissa sitä ihmetellen ja synnyttäen. Esim. kuvaan etäännytetty aihe keventää sisintä ja antaa uusia näkökulmia.
Luovan prosessin aikana tapahtuu paljon. Sitä voidaan käyttää ilmaisun janoon, virkistykseen, henkilökohtaiseen kasvuun tai varsinaiseen terapiaan ja traumojen käsittelyyn. Erilaisten ilmiöiden ja elämän kerrosten tutkailuun.
Ekspressiivinen menetelmä ei vaadi ennakkotaitoja, mutta harjaantuessa herkkyys ja ilmaisu voivat syventyä. Taiteiden välityksellä on mahdollista löytää yhteys toisiimme esteettisellä ja koskettavalla tavalla.

Osaan töistä on kirjoitettu jotakin prosessista. Mutta mitä Sinä – arvoisa katsoja – koet ja näet näiden näkyjen äärellä?

” Kaikesta ollaan raskaana ja sitten se synnytetään.
Jok´ikistä vaikutelmaa ja tunteen alkiota kannetaan omassa itsessä,
keskellä pimeää, tiedotonta ja sanomatonta; sen on saatava odottaa syvässä nöyryydessä jotta se tulisi kirkkaana ja uutena esiin:
tätä yksin on taiteilijan elämä,
olipa kyse ymmärtämisestä tai luomisesta.”
– Rainer Maria Rilke 1903

Lisätietoja: inartes.fi, muurlanopisto.fi 
(teksti: Päivi Suomalainen)

Elämme poikkeuksellisia aikoja, jolloin etsimme tasapainoa ja turvaa eri tavoin. Usein se löytyy luonnosta. Equilibrium tutkii urbanisoituneen ihmisen luontosuhdetta, jonka merkitys poikkeusoloissa on korostunut entisestään. Luonnosta on tullut yhä merkityksellisempi suoja- ja turvapaikka, henkilökohtainen- ja yhteinen olohuone, jossa tasapainottomuuden keskellä etsitään henkistä ja fyysistä tasapainoa. Näyttely kertoo kohtaamisesta luonnon kanssa. Näistä kohtaamisista jäi jälki, hienovarainen visuaalinen kertomus, joka on jalostettu näyttelykokemukseksi. Kaiken keskellä nousee esille ihmisen jättämä jälki, huoli luonnon tilasta ja tulevasta. Mitä meille jää? Ihmisen luontosuhteen tematiikkaa lähestytään maan, tulen, ilman ja vesi -elementin kautta.

Näyttely on toteutettu ekologisia näkökulmia ja kestävän kehityksen periaatteita huomioiden. Teoksissa on käytetty aitoja luonnonmateriaaleja sekä kierrätettyjä, kierrätettävissä olevia tai uudelleen käytettäviä materiaaleja. Esillä on installaatioita, sekatekniikkatöitä, piirustuksia ja maalauksia. Näyttelyn toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Kirke Muhonen on monimateriaalinen kuvataiteilija (YAMK), joka asuu ja Työskentelee Etelä-Savossa.

www.kirkemuhonenart.wordpress.com
kirke.muhonen@hotmail.com

Arte filos – ”Taiteen ystävät”- on keskisuomalainen kuvataiteen aineopintojen pohjalta syntynyt 13 henkilön ryhmä. Tähän Ystävyyden puu – näyttelyyn osallistuvat Elsa Heikkilä, Liisa Hiilto, Reetta Hirsimäki, Elina Laine, Kerttu Nuuhkarinen, Hille Peura, Jari Pirnes, Anne Sarja-Kolu, Eija Voutilainen ja Rea Vuorinen.

9.2.2022 avautuvassa näyttelyssä on esillä akryyli- ja öljymaalausten lisäksi grafiikkaa, veistoksia ja pigmenttitulosteita.

Kukin ryhmän jäsen on työskennellyt yhteisten aineopintojen jälkeen itsenäisesti ja valinnut työskentelytavat omaan ilmaisuunsa sopiviksi. Ryhmän tapaamisissa annetaan palautetta toisten töistä ja suunnitellaan näyttelyjä.

Ystävyyden puu kuvaa meidän monimuotoista ryhmäämme: yhteiset opinnot ovat juuret, me taiteilijat olemme oksia ja yhdessä pyrimme kasvamaan ja laajenemaan suureksi taidepuuksi.

Teosten lähtökohtana on ympärillä olevan luonnon ja tunnelmien hahmottaminen, elämykset sekä omakohtaiset pohdinnat taiteesta ja sen olemuksesta.

Muuramen Taideseura on vireä taiteen ja kädentaitojen harrastajaseura. Se on perustettu vuonna 1985 ja jäseniä seurassa on noin sata.  Työskentelytilamme Muuramessa ovat sata vuotta vanhassa rakennuksessa, Harrastetalo Franssilan yläkerrassa. Tänä syksynä saimme lisähuoneita, joista yhteen perustimme ateljeen ja toiseen taidepuodin. Muihin lisätiloihin on suunnitelmissa verstaat puutöitä, grafiikkaa ja kankaanpainantaa varten. Laajennamme osaamistamme myös kirjansidontaan ja mediataiteen suuntiin.

Vuosittain pidämme näyttelyn Muurame-päivien aikaan. Syksyllä Muuramen kunnan satavuotisjuhlaan pystytimme avajaisnäyttelyn galleriaamme, sekä ”Valonpolku” –installaation Muuramenjoen luontopolun varteen. Korona-aika ei suinkaan ole hidastanut toimintaamme, päinvastoin. Toiminta ja osallistuminen on laajentunut myös sosiaalisen median  avulla työskentelyn, työpajojen ja näyttelyiden osalta.

Maanantaipajoissa olemme opiskelleet monenlaisia kädentaitoja ja kuvataiteen muotoja. Opettajina on toiminut eri alojen taitajia.  Pisimpään, jo vuosikymmeniä meitä on kurssittanut kuvataiteilija Virpi Lehto. Viikonloppu- ja kesäleirejä järjestämme vuosittain ja tietenkin saamme aina tarvittaessa vertaisohjausta toinen toisiltamme. Teatteri- ja taidematkoja olemme järjestäneet ennen koronaa säännöllisesti kahdesti vuodessa. 

Taideseuramme on myös tärkeä yhteisö ihmisille. Se tarjoaa sosiaalisen ryhmän, jossa voimme jakaa ideoita ja elämän tärkeitä asioita, iloja ja suruja.  Seuran puitteissa saamme kannustusta ja rohkaisua toisiltamme luovaan toimintaan ja se lisää tunnetusti voimavaroja elämään.

Nimiehdotus Aarteeni sai äänestyksessämme enemmistön kannatuksen. Se kertonee siitä, että taiteen tekeminen, onnistumiskokemukset, sen ilmentäminen mitä haluamme tekemisellämme tuoda esiin – on jokaiselle onnistuessaan aarre. Simpukkakin saa pienestä hiekanjyväsestä hiottua helmen.  Näitä helmiä nyt haluamme tuoda muidenkin nähtäville. Saimme kuraattori Hannele Torniaiselta ohjeeksi tuoda näyttelyyn töitä, jotka ovat meille itsellemme tärkeitä.

 Idean tähän Järvilinnan näyttelyyn saimme taideohjaaja Hannele Torniaiselta, jonka ohjaamalla ”Sisäisiä kuvia”- kurssilla useimmat meistä olivat tänä syksynä. Tässä näyttelyssä on esillä Muuramen Taideseuran jäsenten viime vuosien töitä.  Meitä on kirjava joukko eri-ikäisiä ja erilaisia tyylejä ja tekniikoita edustavia harrastajia, joita kaikkia yhdistää palo tehdä meille tärkeitä kuvia. Periaatteemme, ”antaa kaikkien kukkien kukkia”, näkyy varmasti myös näyttelyssämme. Työt ovat syntyneet kursseillamme, työpajoissamme, kotona, kesäleireillä. Osa tekijöistä on ollut mukana lähes 40-vuotisen seuran toiminnan alusta asti, osa on vasta tänä vuonna liittynyt seuraamme. 

 
Kaliforniasta Jyväskylään muuttanut, Uuraisilta lähtöisin oleva suomalais-amerikkalainen kuvataiteilija Asta Huutonen kertoo maalaamisestaan:

“Linnut ovat aina läsnä, niin kuoleman hetkellä kuin uuden syntyessä. Ne symboloivat minulle vapautta johonkin, mitä minun ei tarvitse tietää. Väitöskirjani taiteellisen produktion jälkeen linnut saapuivat minulle yhä voimakkaammin, mystisesti maalauksiini ja elämääni ilahduttamaan ja lohduttamaan. Näyttelyn töissä huomaan palaavani muistoihini; Tansaniaan, Keniaan, Koreaan, Thaimaahan, Filippiineille, Guatemalaan, Belizeen ja Lappiin. Alkuperäiskansojen taide on kiehtovaa. Taide vei sydämeni Tansaniassa 1980-luvun lopulla.

Kuuntelen sisäistä ääntäni ja pyrin saamaan sen näkyviin maalauksen keinoin. Haluan luoda värin intensiivisyyden, siveltimen herkkyyden ja voiman, vakuuttavan tunnelman, visuaalisen todellisuuden mitä ei voi muuten saavuttaa. Elän värien ja muotojen kaaoksessa, olen toisessa todellisuudessa aistieni, tunteideni ja muistojeni kanssa. Muu maailma sulkeutuu, kun toinen avautuu. 

Näyttelyn työt ovat valmistuneet vuonna 2021. Poikkeuksena taulu ”Polte”, jonka maalasin vuonna 2018 ja se on väitöskirjani taiteellisen produktion jatkumoa. Väitöskirjani tutkimusaiheena oli alitajunta, tutkimukseni taiteellisessa produktiossani löysin surrealisteilta rohkeuden heittäytyä rationaalisen tuolle puolen. Luotan intuitioon. En tiedä etukäteen, miltä maalaukseni näyttää, enkä maalaamisen aikana, mihin maalaamiseni on menossa. Maalaamiseni on varauksetonta ja vilpitöntä, ajoittain sokeaa epätoivoista yrittämistä. Ensin syntyy kuva ja sitten kypsyy tarina. Maalaamistani voisi verrata spontaaniin performanssiin tai jazz-muusikon improvisointiin.”

Asta Huutonen ent. Sutton (s. 1965 Kramfors) väitteli taiteen tohtoriksi Lapin yliopistosta. Hän asuu ja työskentelee Jyväskylässä. Hänen teoksiaan on lukuisissa yksityiskokoelmissa. Maalaamisen lisäksi hän on kehittänyt Mandala Wu-hsin – matkalla minuuteen maalauskursseja, jotka perustuvat hänen väitöskirjaansa Art and Unconscious: A Semiotic Case Study of the Painting Process (2014).